Tämä kirjoitus on lähellä pitkää sitaattia. Pahoittelut etukäteen.

”Uupumus on elimellinen tai psyykkinen tila, johon liittyy henkistä tai fyysistä voimattomuutta ja väsymyksen tunnetta.” Aihe voi olla tuttu, mutta ilmiön subjektiivinen tunnistaminen ja tunnustaminen on sitten vaikeampaa. Työterveyden kautta tukeen ohjautuessa uupumisen tila on edennyt jo pitkälle. Asiakkaan tila on työuupumus kriteeristön (uupumisasteinen väsymys, kyynisyys ja ammatillisen itsetunnon lasku) kautta tarkasteltaessa huolestuttavalla tasolla, sekä paperilla että asiakkaan arjessa. Tässä vaiheessa nopean korjaavan toimenpiteen kanssa ollaan useimmiten myöhässä.

Helsingin Sanomissa oli erityinen kirjoitus uupumisesta (HS 29.10. ”Koko suomalainen yhteiskunta on unessa, sanoo itsekin uupumuksesta selvinnyt Tommy Hellsten – Nämä vaaran merkit kielivät alkavasta uupumuksesta ja masennuksesta”).

Tämä teksti jäi ensimmäisestä lukukerrasta lähtien elämään ajatuksiini. Miksi? Mielestäni tässä lähestymistavassa on helposti ymmärrettävää potentiaalia uupumuksen ja masennuksen subjektiiviseen tunnistamiseen.

Hellsten toteaa ” ”Kun tehtävät ovat haastavia, mukaansatempaavia, jopa imartelevia, ihminen kadottaa helposti fokuksen itseensä. Hän antautuu työlleen ja alkaa tehdä sitä itsensä kustannuksella. Silloin ihminen ei enää tunnista väsymystään.”

Tunnistatko ilmiön? Omalla kohdallasi? Koet itsesi ja osaamisesi tulleen huomioiduksi, tunnet imartelun hyväilyn…ja hupsista – varomattomalle työstä tulee salakavalasti elämän tarkoitus. Työ voi kietoa ympärillensä niin monella tavalla, ja kuristaa.

”Itse” ja oma hyvinvointi jää toiseksi.

”Väsymys paakkuuntuu, muuttuu raskaammaksi ja humahtaa syvälle ihmisen rakenteisiin. Vaikka lepäät, et palaudu. Se johtaa uupumiseen.”

(Työ)uupuneella on hoitamattomana taipumus ja mahdollisuus masennukseen. Masennuksessa on Hellstenin mukaan kyse rakkaudettomuudesta itseä kohtaan. ”Ihminen on kadottanut kyvyn suojata ja hoivata itseään, välittää itsestään. Kun ihminen on samaan aikaan uupumuksen tilassa, itsestä välittäminen tulee yhä vaikeammaksi. Uupunut ihminen ei kykene asettamaan rajoja. Se johtaa yhä syvempään itsensä hylkäämiseen.” Tätä voisi Hellstenin mukaan kuvata niin, että ihminen seisoo oman elämänsä ovella koputtamassa. Hän pyrkii sisälle, mutta joku sanoo, että et enää mahdu tänne, koska elämäsi on jo täynnä kaikkea muuta.

Hyvin sanottu. Kop kop.

Hellsten ohjeistaa tunnistamaan vaaran merkit seuraavista:

  1. Kiellät oman tilasi. Kuuletko itseäsi; ”En ole väsynyt tai uupunut, ihan hyvin menee.”
  2. Sinulla ei ole energiaa mihinkään muuhun. Elämäsi on monomaanista. ”Töitä olen tehnyt paljon ja teen…”
  3. Sinulla ei ole kykyä läheisyyteen, koska et oikeasti ole paikalla. Sinä vain teet ja suoritat, eikä sinulla ole kontaktipintaa muihin ihmisiin. Intensiteetti on korvannut intimiteetin.
  4. Tekojen tilalle on tulleet hyvät aikomukset. Aiot paljon, mutta et saa mitään aikaan.

Kuinka moni edellisistä väittämistä on Sinun arkeasi? Tunnistatko itsessäsi uupumuksen tai masennuksen piirteitä? Teetkö työtäsi itsesi kustannuksella? Mahdutko Sinä omaan elämääsi?

Jos et jarrua paina tämän kirjoituksen perusteella, nosta ainakin jalka kaasulta.

Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *