Esimies, aloita palveleva johtajuus tästä

Suomessa ei tiettävästi ole organisaatiota, jossa olisi julkisesti ja tietoisesti palvelevan johtajuuden periaatteita käytössä. Tilanne suomessa ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö palvelevaa johtajuutta olisi; psykologian lopputyöni organisaatioissa palvelevaan johtajuuteen ei oltu suoranaisesti koulutettu tai valmennettu, mutta palvelevan johtajuuden ominaispiirteitä oli ja on jossain määrin olemassa. Omistajana, työnantajana tai esimiehenä harkitsisin vakavasti tämän johtamisen piirteistön jalkauttamista omaan työn arkeen sekä sen ottamista osaksi yrityskulttuuria. Miksi? Palveleva johtajuus vaikuttaa työkykyisyyteen ja -hyvinvointiin positiivisesti, parhaimmillaan vähentää työuupumuksen kokemista ja lisää mahdollisuuksia työn imun kokemiselle.

Miten tämä palvelevan johtamisen malli sitten tulisi ottaa käytäntöön?
  1. Esimiestasolla palvelevan johtamisen ideologian omaksumisessa on kyse asenteen muuttamisesta: luovu muodollisesta vallasta ja pätemisen tarpeesta, ota tilalle pyyteettömyys. Pysyvän muutoksen aikaansaaminen vaatii vahvan sisäisen motivaation. Alkuun pääsee oman ammatillisen identiteetin tiedostamisen kautta: millainen esimies olen ja millaiseksi esimieheksi haluan kehittyä? Pienenä askeleena palvelevaan johtajuuteen suuntaan voisi aloittaa siitä, että pitää ovensa auki (tai siirtyy tekemään töitään muiden joukkoon), on läpinäkyvä tekemisissään (huolehtii tiedon saatavuudesta, jakaa tietoa kun sitä on, kertoo tulevasta kaikille tasapuolisesti), kuuntelee ja on läsnä.
  2. Jos työnantaja tai esimies on luonut edellytykset hyvän työn tekemiselle, tarkoittaa se myös sitä, että työnantajalla ja esimiehellä on oikeus vaatia omistautumista työlle.Tämä ei tarkoita pelkästään sitä, että työn tekemisen fyysiset puitteet ovat kunnossa – se tarkoittaa myös ilmapiiriä, jossa voidaan keskittyä oleelliseen. Viime aikoina organisaatio –ilmapiiriä koskevassa keskustelussa esiin ovat tulleet janan ääripäät ”olemme yhtä perhettä” – ”olemme ammattilaisorganisaatio”, ilmentäen erilaista välittämisen muotoa. Molemmissa malleissa hyvän työn tekemisen fyysisten ja henkisten edellytysten on oltava kunnossa. Tämä on työnantajan/esimiehen tehtävä. Tämän jälkeen vastuu tekemisestä ja aikaansaamisesta siirtyy työntekijälle.
  3. Esimies – kuinka paljon tiedät ”alaisestasi tai kollegastasi”? Tuntemisella en välttämättä tarkoita sitä, että tiedetään anopin lempiruoka tai mitä jääkaapista löytyy vaan sitä,mitkä asiat ovat alaiselle tai kollegalle tärkeitä ja merkityksellisiä a) töissä ja b) töiden ulkopuolella.Tällä tiedolla on merkitystä. Se, mitä kollega tai alainen haluaa kertoa – on hänen asiansa.
  4. Esimies – milloin kysyit viimeksi ”alaiseltasi tai kollegaltasi”: mitä Sinulle kuuluu – miten Sinulla menee?Taito on luoda sellainen ilmapiiri, missä kysyminen ja vastaaminen on aidosti välittävää ja ajoittaa tämä dialogi toistuvasti oikeaan aikaan ja paikkaan. Taitoa on myös olla läsnä, kuunnella ja välittää. Kokeile – huomaat muutoksen pian!
  5. Vastuuta, voimaannuta, näytä suunta. Kytke nämä teemat osaksi päivittäistä vuorovaikutusta.Kummalla on isompi merkitys; se miten tehdään vai se mitä saadaan aikaan? Anna alaiselle mahdollisuus onnistua omalla tavallaan. Vastuun saaminen johtaa sisäiseen yrittäjyyteen ja rohkeuteen. Voimaannuttaminen ja rohkaisu vahvistavat työntekijöiden ammatillista identiteettiä ja –itsetuntoa. Omalla palvelevalla tavalla toimia olet myös esimerkki ja suunnannäyttäjä, ohjaa rakentavasti.Arvostus esimiehenä, kollegana tai palveluntarjoajana ei tule itsestään tai pyytämällä – se tulee pitkäjännitteisellä päivittäisellä tekemisellä.Ja kaiken muun hyvän lisäksi luodaan lisää työhyvinvointia ja ylläpidetään työkykyisyyttä.

Pidempi juttu palvelevasta johtajuudesta löytyy täältä:

https://lehti.tek.fi/tyoelama/esimies-palveluksessasi

Kenen ovella Sinä koputat?

Tämä kirjoitus on lähellä pitkää sitaattia. Pahoittelut etukäteen.

”Uupumus on elimellinen tai psyykkinen tila, johon liittyy henkistä tai fyysistä voimattomuutta ja väsymyksen tunnetta.” Aihe voi olla tuttu, mutta ilmiön subjektiivinen tunnistaminen ja tunnustaminen on sitten vaikeampaa. Työterveyden kautta tukeen ohjautuessa uupumisen tila on edennyt jo pitkälle. Asiakkaan tila on työuupumus kriteeristön (uupumisasteinen väsymys, kyynisyys ja ammatillisen itsetunnon lasku) kautta tarkasteltaessa huolestuttavalla tasolla, sekä paperilla että asiakkaan arjessa. Tässä vaiheessa nopean korjaavan toimenpiteen kanssa ollaan useimmiten myöhässä.

Helsingin Sanomissa oli erityinen kirjoitus uupumisesta (HS 29.10. ”Koko suomalainen yhteiskunta on unessa, sanoo itsekin uupumuksesta selvinnyt Tommy Hellsten – Nämä vaaran merkit kielivät alkavasta uupumuksesta ja masennuksesta”).

Tämä teksti jäi ensimmäisestä lukukerrasta lähtien elämään ajatuksiini. Miksi? Mielestäni tässä lähestymistavassa on helposti ymmärrettävää potentiaalia uupumuksen ja masennuksen subjektiiviseen tunnistamiseen.

Hellsten toteaa ” ”Kun tehtävät ovat haastavia, mukaansatempaavia, jopa imartelevia, ihminen kadottaa helposti fokuksen itseensä. Hän antautuu työlleen ja alkaa tehdä sitä itsensä kustannuksella. Silloin ihminen ei enää tunnista väsymystään.”

Tunnistatko ilmiön? Omalla kohdallasi? Koet itsesi ja osaamisesi tulleen huomioiduksi, tunnet imartelun hyväilyn…ja hupsista – varomattomalle työstä tulee salakavalasti elämän tarkoitus. Työ voi kietoa ympärillensä niin monella tavalla, ja kuristaa.

”Itse” ja oma hyvinvointi jää toiseksi.

”Väsymys paakkuuntuu, muuttuu raskaammaksi ja humahtaa syvälle ihmisen rakenteisiin. Vaikka lepäät, et palaudu. Se johtaa uupumiseen.”

(Työ)uupuneella on hoitamattomana taipumus ja mahdollisuus masennukseen. Masennuksessa on Hellstenin mukaan kyse rakkaudettomuudesta itseä kohtaan. ”Ihminen on kadottanut kyvyn suojata ja hoivata itseään, välittää itsestään. Kun ihminen on samaan aikaan uupumuksen tilassa, itsestä välittäminen tulee yhä vaikeammaksi. Uupunut ihminen ei kykene asettamaan rajoja. Se johtaa yhä syvempään itsensä hylkäämiseen.” Tätä voisi Hellstenin mukaan kuvata niin, että ihminen seisoo oman elämänsä ovella koputtamassa. Hän pyrkii sisälle, mutta joku sanoo, että et enää mahdu tänne, koska elämäsi on jo täynnä kaikkea muuta.

Hyvin sanottu. Kop kop.

Hellsten ohjeistaa tunnistamaan vaaran merkit seuraavista:

  1. Kiellät oman tilasi. Kuuletko itseäsi; ”En ole väsynyt tai uupunut, ihan hyvin menee.”
  2. Sinulla ei ole energiaa mihinkään muuhun. Elämäsi on monomaanista. ”Töitä olen tehnyt paljon ja teen…”
  3. Sinulla ei ole kykyä läheisyyteen, koska et oikeasti ole paikalla. Sinä vain teet ja suoritat, eikä sinulla ole kontaktipintaa muihin ihmisiin. Intensiteetti on korvannut intimiteetin.
  4. Tekojen tilalle on tulleet hyvät aikomukset. Aiot paljon, mutta et saa mitään aikaan.

Kuinka moni edellisistä väittämistä on Sinun arkeasi? Tunnistatko itsessäsi uupumuksen tai masennuksen piirteitä? Teetkö työtäsi itsesi kustannuksella? Mahdutko Sinä omaan elämääsi?

Jos et jarrua paina tämän kirjoituksen perusteella, nosta ainakin jalka kaasulta.